Olen entinen valtion virkanainen, ”elämän taiteilija”. Olen
kirjoittanut aina. Koululaisena voitin kirjoituskilpailuissa palkintoja. Nuorena tienasin tarvittaessa muutaman kympin pienellä runon pätkällä tai mielipidekirjoituksella. Sittemmin pidin
vapaasta kirjoittamisesta parinkymmenen vuoden tauon, ja kirjoitin vain työhöni liittyviä asiatekstejä. Nyt minulla on
taas enemmän aikaa kirjoittamiselle.
Jäsenyydet:
Lahden Runomaraton ry
Salpausselän kirjailijat ry
Sanasto
Parkinson työssä -sivusto
Nyt jo päättynyt Parkinson työssä –hanke koulutti blogikirjoittajia sivuilleen.
Pidin siellä blogia. Sivuston ylläpito on päättynyt.
Runoblogi
Pidän runoblogia Runoku.-runokuvamaa.
Linkki; https://runoku.blogspot.com (myös aikaisempi http://www.runoku.blogspot.fi/ toimii edelleen)
Blogeja olen pitänyt, koska en ole halunnut kirjoittaa pöytälaatikkoon, vaan julkaistavaksi.
Mistä se alkoi?
Lapsuudenkodissani vanhemmat ja etenkin äiti kannusti lapsia lukemaan, kerhoihin ja kirjaston
käyttäjiksi.
Muistan, miten eräänä koleana ja sateisena kesäpäivänä istuimme sisarusten kanssa vintin rappusilla, eikä ollut "mitään tekemistä".
Joku taisi käyttää vintin portaita liukumäkenä, mikä oli ankarasti kielletty. Rauhoituimme pienen äkseerauksen
jälkeen piirtelemään vihkoihin prinsessan kuvia, kuka mitäkin, ja juttelimme samalla. Juttu kääntyi runojen kirjottamiseen. Siinä tilanteessa kirjoitin nopeasti vihkooni
ensimmäisen runoni, ja naureskellen sitä muokattiin paremmaksi. Sukutarinoissa nyt jo legendaariseksi muodostunut mestarituotos alkoi näin; "Tuuli ulvoo nurkissa, mato
kiemurtelee purkissa...."